1.4.2015

Sillisalaatti

Hui onpas viime kirjoituksesta vierähtänyt aika pitkä aika! Mitään kovin erikoista ei olla tehty, nähty ihmisiä, kierrelty kaupungilla ja kaupoissa, kahviteltu ja käyty töissä.

Tänne iski lunta ja kurakelit, joten keväinen ilma, linnun laulu ja kuiva asvaltti ovat tipotiessään.
Kauheesti oon tässä jo yrittänyt miettiä hurjaa vauhtia lähestyviä 1vee synttäreitä. Nyt pitäisi lyödä kellon aika lukkoon ja ilmoittaa se sukulaisille ja muille keitä ollaan kutsuttu. Sain töistä onneksi viikonlopun vapaaksi, joten voin rauhassa perjantain leipoa ja siivoilla. Päivämäärä ollaan jo kerrottu ihmisille, mutta oon sanonut, että kellon aika selviää myöhemmin.

Tarjoilukin on aikalailla jo mietittynä. Pari suolasta juttua ja pari makeaa saa luvan riittää. Pullia ajattelin aluksi leipoa, mutta en taida jaksaa tehdä. Omien synttäreiden kunniaksi ajattelin tehdä koeversion mangojuustokakusta, ja onneksi tein. Tiedän mitä tehdä toisin, jotta kakku on pikku neidin synttäreillä vielä parempaa.
Eevi ei menaa millään enään viihtyä vaunuissa, pitäis saada kokoajan kävellä ja päästä tutkimaan paikkoja.
Toissa viikolla käytiin eräs päivä kaupungilla pyörimässä Eevin kummitätin kanssa ja tietenkin pari juttua löytyi kaupoista ja kantautui kotiin asti.
Käytiin yksi päivä mummilla ja papalla kylässä. Matkalla pistäydyttiin kaupassa ja kaupan luota löytyi perhetuttu, joka antoi neidille ilmapallon. Eevi oli ihan onnessaan ilmapallosta ja heilutteli ja heitteli sitä vielä kotonakin pitkin poikin.
Herättelin talven jäljiltä mun viime kesän projektia, jota en ehtinyt saada valmiiksi. Josko täksi kesäksi saataisiin parvekkeelle penkit.
Viime viikolla jouduttiin lähteä käymään sairaalassa tytön kanssa, kun on ollut flunssaa niin pitkään ja kiukkua. Korvissa eikä hengityksessä ollut mitään ja saatiin resepti lääkkeeseen, jolla on nuha ja yleisvointi parantunut.
Eevi on kova tyttö auttamaan siivoamaan. Roskiksesta tosin löytyi kaikkea muuta kuin roskia! Oppispa Eevi pian keräämään lelut paikoilleen samanlaisella innolla, kun järjestelee kenkiä.
Kovasti Eevi yrittää pukea vaatteita päällekkin, mutta ihan vielä ei vaatteet mene oikein päälle. Hyvin Eevi kyllä jo ymmärtää mihin kuuluu vaippa ja mihin sukka!
Eevi on tänään ollut tosi väsynyt. Yöunilta herättiin vasta vähän vaille 13, vaikka nukkumaan neiti oli käynyt jo vähän 21 jälkeen. Herättyään me makoiltiin tunnin verran meijän sängyssä. 14 aikoihin Eevi söi "aamupuuron". Jonkun aikaa likka jaksoi vähän puuhailla ja leikkiä, ja sitten rupesi makoilemaan lattialla. Vein Eevin päiväunille ja reilu pari tuntia neiti nukkuikin. Päikkäreitten jälkeen on jo vähän enemmän ollut energiaa, mitä nyt vähän normaalia kiukkusempi. Näinköhän siellä suussa on hampaita tulossa. Saas nähä monelta tänään illalla tulee nukkumatti, kun herätin Eevin päikkäreiltä 18.20.

Tällännen sillisalaatti tällä kertaa tuli kirjoitettua. Jos seuraavaan kertaan ei menisi näin kauaa aikaa, vaikkakin mulla on pääsiäisenä paljon töitä ja sitä seuraavalla viikolla.

16.3.2015

Mietteitä julki-imetyksestä

Eilisestä imetys -postauksesta tuli mieleen julki-imetys ja ajattelin tulla kertomaan siitä omia mielipiteitäni. Mielipiteet on siis ainoastaan mun mielipiteitä.

Mun henkilökohtaisen kokemuksen mukaan äideillä on joku tarve päästä arvostelemaan toisten valintoja. Välttämättä kasvotusten ei arvostella, mutta netissä kyllä senkin edestä. Siellä kun on niin helppo kirjoittaa kaikenlaista. Seurailen facebookissa monia mammaryhmiä ja tuntuu, että oli aihe mikä tahansa, jossain vaiheessa on sota pystyssä. Asioista on hankala yrittää keskustella asiallisesti ja hyvässä hengessä. Äidit eivät osaa vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia ilman, että syntyy eripuraa. En ymmärrä mistä se johtuu, itselläni on tapana olla arvostelematta muita heidän valinnoistaan. Jokainen tekee ihan varmasti niinkuin parhaakseen näkee. On olemassa paljon erilaisia tapoja toimia ja ei se tarkoita, että jos joku tekee erilailla kuin itse, että se olisi jotenki huonompi tapa. Mitä se muuttaa mitään, jos menen arvostelemaan toisen ihmisen valintoja kasvattaa lapsi? Ei mitään, ainut mitä siitä tulee on huono mieli toiselle ihmiselle. Mun mielestä on hienoa kuulla kuinka on erilaisia tapoja toimia. Jos toinen tekee jotain ihan erilailla kuin itse, voi miettiä, että miten toimisi jos itse kokeilisi samaa tapaa. Itse olen ainakin oppinut paljon lukemalla äitien tapoja toimia, kokeilemalla ja soveltamalla niitä omassa lapsen kasvatuksessa.


Yksi aihe, josta äidit tuntuvat saavan riidan aikaseksi on lasten ruoka, mutta siitä en jaksa nyt rueta avaamaan omia mietteitä ja mielipiteitä. Imetys on aiheena toinen, josta tuntuu tulevan aina usein riitaa.

Jos annat korviketta, olet huono äiti. Jos imetät julkisesti, olet huono äiti. Toisten mielestä on sopimatonta imettää julkisesti, oli se sitten ravintolassa, kauppakeskuksessa, linja-autoasemalla, kirjastossa, juhlissa ynnämuissa ja toisten mielestä se on ihan normaalia.
*
Mun mielesetä julkisesti imettäminen on täysin normaalia ja luonnollista. Vauvalle iskee nälkä yleensä yhtäkkiä, ja kun se iskee, iskee se kovaa. Ruokaa on saata nyt heti paikalla. Ja mitä mä teen. Etsin paikan johon istuutua ja rupean imettämään. Ensimmäisiä kertoja imettäessäni julkisella paikalla, oli olo hieman kiusallinen. Tuntui, että suurinosa ihmisistä katsoi paheksuen, varsinkin vanhemmat ihmiset. Jossain vaiheessa imettäminen julkisesti rupesi tuntumaan ihan luonnolliselta, enkä välittänyt siitä vaikka ihmiset olisi tuijottaneet.

Mun mielestä silloin, kun lapselle tulee nälkä, ruokitaan se, oli paikka sitten mikä tahansa. Eihän pieni vauva osaa varoittaa etukäteen nälkäänsä ja harvoin niillä on säännöllistä rytmiä syödä. Tietenkin vähän voi miettiä, että missä imettää. Kannattaako esimerkiksi kaupan kassajonossa rueta kaivamaan tissiä esiin, vai kestääkö sen hetken vauvan itkua, että maksaa ostokset ja menee vähän syrjemmälle.

Olen kuullut ja lukenut kuinka jonkun mielestä lasta ei voi imettää ravintolassa tai kahvilassa pöydän ääressä, vaan pitäisi mennä vessaan imettämään. Minkä ihmeen takia menisin vessaan imettämään? Vessassa tehdään tarpeet ja vaihdetaan vaippa, ei syödä! Mä itse syön pöydän ääressä, joten siellä mun lapsenikin syö.
(Joskus olen joutunut mennä vessaan imettämään, kun ei muualta ole löytynyt istumapaikkaa. Ja on sitä tullut bussipysäkilläkin imetettyä, kun neidille iski nälkä. Ja voisin vaikka lyödä vetoa niin kukaa ei tiedä nukkuuko lapsi harson alla vai mutustaako tissiä.)

Julkisesti imettäessä voi toki vähän miettiä muita ihmisiä siinä miten sen tekee. Jos on mahdollista niin meneekö vähän syrjemmälle istumaan, vai änkeekö keskellä kauppakeskusta vanhusten kylkeen istumaan ja kaivaa siinä tissin esille. Vähän voi myös miettiä tapoja imettää. Tarviiko se tissi kaivaa kunnolla esille ja imettää sillain, että varmasti kaikki vilkkuu. Vai voiko sen tehdä hieman hienovarasemmin? Itselläni oli esimerkiksi melkein aina kaulahuivi mukana jonka suojaan lapsen saa laitettua ihan rauhassa syömään, ilman että vilkkuu yhtään mitään. Jos itselläni ei ollut huivia mukana, niin hoitolaukussa oli aina harso.

Eli näin lyhyesti ja ytimekkäästi. Mun mielestä on ihan normaalia, jos imettää julkisesti. Vähän voi kumminkin miettiä, ja imettää sillain, että ottaa muut ihmiset huomioon. Imettäessä voit käyttää huivia, harsoa sekä imetysvaatteita, niin ei vilku tissit.
*
*kuvat netistä

Mitä mieltä itse olet julkisesti imettämisestä?

15.3.2015

Meidän imetystaival

Ajattelin nyt tulla kirjottamaan imetyksestä. Kerron kuinka se sujui meillä.

Jo heti synnytyssalissa Eevi pääsi rintamaidon makuun. Neiti ei ollut kovin montaa minuuttia vanha, kun hänet tuotiin mun kainaloon ja samantien Eevi löysi tissin ja rupesi tyytyväisenä mussuttamaan maitoa. Sairaalassa imettäminen tuntui hieman hankalalta, vaikka se sujuikin suht hyvin. Eevi sai tarpeeksi maitoa, mutta pikku tytöllä oli niin kova imu, että ite jouduin purra huulia kivusta.

Alkuun imettäminen oli kovin kivuliasta ja mietin monesti, että tällästäkö tämä tulee olemaan. Muutamaan kertaan jopa mietin, että jos tämä ei tästä helpotu niin lopetan imettämisen. Ei ollut kiva imettää itku silmässä. Mutta mitä sitä ei lapsensa takia tekisi, neiti oli aina niin tyytyväinen rinnalla, joten en vaan voinut lopettaa imettämistä, onneksi. Pian se meinaan kumminkin helpotti, kipu hävisi ja ei sattunut enään yhtään. Ainut milloin ite kärsin oli yleensä öisin tai viimeistään aamulla, kun heräsin rinnat täynnä maitoa. Onneksi oli rintapumppu! Mulla tuli aina hyvin maitoa, ei tarvinnut miettiä saiko neiti riittävästi mahaan täytettä, kun tyttö oli aina tyytyväinen syömisen lopetettua. Painokin nousi tytöllä, vaikkakin hitaasti ja omalla käyrällä, mutta nousi kumminkin.
Eevin ollessa 8 viikon iässä, rupesin antamaan perunavelliä iltapalaksi. Keitin perunaa ja sekoitin sekaan pumpattua maitoa. Vellin aloitin sen takia, jotta yöheräämiset vähenisi. Mitenkää kauheasti ei Eevi heräillyt yössä, ehkä neljä kertaa, mutta ajattelin kuitenkin kokeilla onko vellistä hyötyä. Ja olihan siitä. Eevi rupesi nukkumaan yöt kokonaa, joskus heräsi kerran yössä syömään.

Eevi ei ole koskaan juonut korviketta, monesti ollaan kyllä kokeiltu maistuisiko se, mutta ei ole kelvannut. Toisaalta eipä se haittaa, meillä ei ole ollut tilanteita joissa olisi pitänyt juoda korviketta. Jos tyttö on ollut hoidossa, niin vellin seassa on mennyt pumpattu maito ja korvike alas, sekä myöhemmin puuron kanssa.

Nyt olen lopettanut imettämisen. Lopetin imettämisen viime viikon lauantaina, Eevin ollessa reilun 10kk ikäinen. Eevi on jo monta kuukautta syönyt maitotuotteita ja juonut kevyt maitoa ilman mitään oireita. Mun aloitettua työt imettäminen luonnollisesti väheni, neiti joutui olla mun työvuorot ilman tissiä. Mulla on usein iltavuoro, joten mua jännitti aluksi vähäsen, se että miten neiti suostuu käydä nukkumaan isin kanssa ilman äitin tissiä. Meillä kun on illat menny niin että neiti saa tissiä ja sitten sen jälkeen nukkumaan. Jännitin kumminkin ihan turhaa, Eevi on käynyt nätisti nukkumaan isin kanssa ja hänelle on riittänyt iltapuuron lisäksi oikea maito nokkamukista.

Parin viimisen imetyskuukauden aikana neidistä on tullut ehkä jopa hieman riippuvainen tissistä. Tai en tiedä riippuvuudesta. Mutta mun tissit oli hänen, ja hänen piti saada tissiä aina silloin kun halusi. Jos en suostunut antaa (vaikka sen takia, että tiestin että neidillä ei kyllä ole nälkä), niin Eevi repi mun paidan ja kaivoi tissin esiin. Ja useimmiten neidillä ei ollut edes nälkä, vähän maistoi ja sen jälkeen jatkoi puuhailujaan.
Raskaana ollessani en kauheasti miettinyt imetystä etukäteen. Sen tiesin, että jos vaan imettäminen onnistuu niin aion imettää. Minkä ihmeen takia en imettäisi, sehän on parasta ravintoa vauvalle. Ja helpoin tapa ruokkia lapsi. Ja ilmaista! Maito on aina mukana ja oikean lämpöistä, sen kun vaan tarjoilee. Korvikkeen kanssa olisi ollut säätämistä. Muista ottaa korvike mukaan lähtiessä, ja tuttipullo. Kaada korvike tuttipulloon (jos ei ole valmiiksi siellä) ja tietenkin kiireessä menee puolet pullon ohi pitkin ja poikin. Seuraavaksi etsi paikka jossa voit lämmittää korvikkeen. Korvike menee kumminkin liian kuumaksi ja aikaa kuluu, kun jäähdyttelet sitä ja sylissä huuta pieni nälkänen ipana pää punaisena. Vihdoin kun saat korvikkeen sopivan lämpöiseksi ja alat syöttämään sitä, niin siinä ajassa olet jo imettänyt lapsen. Toki hieman kärjistettyä, mutta mun tuurilla olisi mennyt juuri noin.

Ennen Eevin syntymää olin kyllä päättänyt, että ei aio ottaa mitään stressiä imettämisestä, jos se ei ota onnistuakseen, niin sitten se ei onnistu ja mennään korvikkeella. Kyllä se lapsi kasvaa korvikkeellakin ja hyvää ravintoa sekin on.

Olen erittäin ylpeä itsestäni ja Eevistä, että meillä imetys sujui näin pitkään ilman ongelmia. Ja ehkä olisi pidempääkin onnistunut, meillä tuli vaan niin sopiva väli imetyksen lopettamiselle, joten käytin tilaisuuden hyväkseni. Ja onneksi! Eevi oli ihan selvästi valmis irtautumaan rinnasta. Neiti ei ole reagoinut oikeastaan mitenkään imetyksen loppumiseen. Välillä saattaa vähän repiä paitaa, muttakun neidin huomion kääntää muualle niin paidan repiminen loppuu.

Suosittelen kyllä imettämistä, vaikka se olisi aluksi kivuliasta ja maitoa ei meinaisi nousta. Yleensä se sairaalasta kotiin päästyä parin päivän kuluessa nousee. Ja imettäminen helpottuu kunhan siihen tottuu ja siihen saa jonkinlaisen rytmin. Ja jos se ei meinaa onnistua niin kannattaa kokeilla erilaisia apuvälineitä, esim rintakumia. Siitä tosin itselläni ei ole kokemusta.

Miten teillä on imetys sujunut? Kuinka kauan olet imettänyt?

14.3.2015

Päivä maalla

Moikka! Tänään Eevi heräsi jostain kumman syystä jo ennen seitsemää. Annettiin neidille aamupalaa ja vietiin takasin nukkumaan. Tyttö nukkuikin yhteentoista asti. Herättyämme annoin Eeville välipalaa. Päätin myös tehdä Timolle aamupalaa ja vein sen sille sänkyyn. Syötiin yhdessä sängyssä ja mietittiin mitä tänään tehtäisiin. Oli niin hyvä sää, joten ei huvittanut viettää päivää sisällä.
Eevin kummisetä tuli hakemaan meitä ja lähdettiin käymää kaupassa. Kaupan jälkeen kotiin vaihtamaan vaatteita ja auton nokka kohti maaseutua. Jätkät teki siellä autoon huoltoa ja me Eevin kanssa seurattiin vierestä.
Autohuolto kun oli tehty, mentiin tutustumaan lehmiin. Eevi ihmetteli kovasti iskän sylissä lehmiä. Neiti ei säikkynyt yhtään, ei vaikka lehmän pää tuli aivan lähelle ja hieman lipasikin neidin poskea. Toinen vaan naureskeli tyytyväisenä. Navetassa oli myös pari sulosta ihan pientä lehmän poikasta. Ite en muista koskaan nähneeni niin pieniä lehmiä!
Eevi oli ihan rätti poikki väsynyt, kun lähdettiin kotiin päin. Torkku koko matkan. Kotiin tultaessa jostain löytyi virtaa ja tyttö jaksoi hyvin siihen asti kunnes tuli iltapuuron ja nukkumaan menon aika. Nyt jätkät saunoo ja telkkarista pyörii Bondi.

Kummasti sitä on reippaampi olo, kun on ollut kokopäivän ulkona. Tosin kohta kyllä tulee jo uni. Jos sitä kerrankin pääsisi ajoissa nukkumaan! Huomiselle meillä ei ole ainakaan vielä mitään ohjelmaa. Jos on samanlainen sää, kun tänään niin voitaisiin ainakin lähteä vähän ulkoilemaan.

12.3.2015

#kehukumppania

Eilen pamahti sähköpostiin seuraavaa:

"#kehukumppania kannustaa sanomaan ääneen oman parisuhteen ja kumppanin hyviä, rakkaita ja ihanimpia ominaisuuksia. Se, mihin keskitymme, kasvaa. Parisuhteessa puhutaan liian usein valittaen ja epäkohtia etsien. Kyllä, parisuhteen ongelmat ja ärsytykset ovat totta. Mutta aivan yhtä totta ovat myös sen läheisys, ilo, turva, arvostus ja kipinä! Koska ihmisellä on usein taipumus muistaa ja nähdä ympärillään helpommin vikoja kuin hyvinvointia, täytyy hyvästä muistaa puhua ääneen.

Blogihaaste #kehukumppania haastaa sinyt kirjoittamaan parisuhteesta hyvää. Tartu haasteeseen kirjottamalla postaus, jonka aiheena on kumppanisi."

Viesti tuli Kataja ry:ltä. Hetken aikaa kyllä mietin, että tarttuisinkohan haasteeseen, vai annanko olla. Mutta en voinut vaan antaa olla. Kauheasti en ole meijän parisuhteesta kirjoitellut tänne, koska se on mun mielestä meijän "yksityinen juttu", ja en koe tarpeelliseksi kirjoitella tänne kaikkia sen mäkiä ja mutkia. Mutta nyt kun on kyse kumppanin kehumisesta, niin minkä takia jättäisin sen tekemättä, eihän toista voi kehua liikaa. Ja pitää ainakin meijän osalta paikkaansa, että helposti valitetaan toiselle ja etsitään epäkohtia, vaikka on paljon hyvää mihin voisi enemmän kiinnittää huomiota. Kyllä tuo kaksi lahkeinen mun mielestä kehuja ansaitsee.
Tälläin kun rupesin oikein miettimään miten voisin miestäni kehua, tuli mieleeni paljonkin asioita. Hyvä mies mulle ja paras mahdollinen isä meijän pikku prinsessalle. Kiltti, ymmärtäväinen, kuunteleva ja kestää mun kiukuttelut. Jokaisessa parisuhteessa on välillä riitoja, niin myös meillä on ollut, mutta mikä tärkeintä, ollaan saatu asiat aina selvitettyä ja tässä sitä vielä ollaan. Molemmat välittää toisistaan niin paljon, että mitkään pienet myrskyt ei tätä laivaa kaada. Molemmilla on halua saada asiat selvitettyä ja tahtoa jatkaa yhdessä eteenpäin. Ja myönnän, kyllä mä välillä osaan olla aika jääräpää, mutta senkin tuo mies kestää! Mutta takasin niihin hyviin puoliin. Timo on ensimmäinen ihminen johon voin oikeasti luottaa ja kenelle pystyn puhumaan mistä vaan. Ja ihminen jonka kanssa pystyn kuvitella viettäväni loppu elämäni.
Sähköpostin mukana tuli kolme kysymystä, joihin ajattelin vastata:

1. Milloin viimeksi olit erityisen ylpeä kumppanistasi?

Joka päivä oon ylpeä, kun nään Timon Eevin kanssa. Oon ylpeä siitä miten hyvä isä Timo on. Mutta erityisen ylpeä oon siitä, kuina Timo on pärjännyt Eevin kanssa mun palattua töihin. Timo itse myönsi joskus, että vähän pelottaa jäädä ihan kaksin neidin kanssa. Mutta niillä on mennyt tosi hyvin! Ja ilmeisesti Timo on viihtynyt Eevin kanssa, kun oon saanut tehdä lisävuorojakin töissä.

2. Mihin piirteisiin alun perin ihastuit kumppanissasi?

Ihan ensimmäisenä ihastuin hymyyn ja silmiin. Ja koko ulkonäkö miellytti silmää. Mutta paremmin tutustuttaessa tykästyin Timon luonteeseen. Mukava ja rento ihminen, jonka kanssa oli helppo jutella, syvällisiäkin, mutta läppäkin lensi hyvin. Vuosien erossa olon jälkeen ihastuin siihen kuinka ihminen voi olla edelleen samanlainen ihana ja mukava ihminen. Juttua riitti ihan kuin ei oltaisi koskaan oltukkaan erossa. Tietenkin molemmat oli aikuistunu välissä, mutta silti.

3. Mikä on parasta parisuhteessanne?

Parasta meijän parisuhteessa on rakkaus, molemmat tietää, että rakastetaan toisiamme ja teemme kaikkemme, että suhde toimii. Ja avoimuus, mä oon kyllä välillä huono puhumaan, mutta Timo huomaa jos mua vaivaa joku ja kysyy aina mikä on. Luottamus, samanlaiset arvot ja molemmat halutaan samanlaisia asioita elämältä.

Ja mikä voi olla parisuhteessa parempaa kuin yhteinen lapsi! Molemmat on valmiita tekemään kaikkemme lapsen takia.

"Jos minä en kehu kumppaniani, niin kuka sitten? Jos en kehu nyt, niin milloin?"

Miten viimeksi kehuit kumppaniasi?